Viimeinen päivä tilalla

Eilen oli viimeinen harjoittelupäivä ja erottelimme karjaa ja yhdistimme uusia laumoja sekä siirsimme nautoja uusille laidunlohkoille. Tilan isäntä liikkui mönkijällä ja käytti koiraa apuna, tilan vanha emäntä liikkui autolla ja me toisen harjoittelijan kanssa jalkauduttiin autosta aina tarpeen mukaan. Lisäksi hoidimme aamu ja iltalypsyn sekä muiden eläinten ruokinnan.

Illalla tarkistin että kaikki vaadittavat paperit ja arvioinnit on täytetty ja allekirjoitettu. Sain erittäin positiivista palautetta harjoittelustani ja koen oppineeni paljon uutta eläintenhoidosta täällä työskennellessäni. Opettavainen kokemus kaiken kaikkiaaan ja olen erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

Tänään vielä huoneen siivous ja tavaroiden pakkaus ja sitten on aika suunnata kohti Reykjavikia ja nauttia muutaman päivän lomasta. Islanti on luonnonihme ja pidän kulttuurista ja ihmisistä ja siksi aion ehdottomasti palata tänne vielä uudestaan jossain vaiheessa.

En sano hyvästi vaan näkemiin =)

Kultainen kierros omaan tyyliin

Kultaisen kierroksen eli Golden Circlen ideana on nähdä mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Kierros on Islannin suosituin päiväretki, jossa nähdyksi tulee ainakin Pingvellir, Gullfoss ja Geysir ja lisäksi on paljon muutakin nähtävää mutta nämä ovat ne suosituimmat. kulkeminen onnistuu parhaiten vuokra-autolla tai matkanjärjestäjien busseilla. Minä suuntasin täältä autolla omatoimikierrokselle vapaapäivänäni.

Aloitin kierrokseni Secret Lagoonista joka on entinen luonnonvarainen uima-allas, turistimäärän lisääntyessä sen yhteyteen on rakennettu kunnolliset pukutilat, suihkut ja wc:t sekä kahvila. Lippu maksoi reilut 20€ ja altaan vesi oli noin +40 asteista, altaan pohja oli kivinen ja kuumat lähteet ympäröivät allasta eli vettä ei erikseen lämmitetä. Paikalla oli myös uimavalvoja ja varausta suositeltiin tehtäväksi etukäteen, minä en kuitenkaan tehnyt ja hyvin mahduin mukaan kun olin jo aikaisin aamusta liikkeellä.

Seuraavaksi suuntasin Gullfossin vesiputoukselle joka oli suurin vesiputous jolla olen ikinä käynyt. Veden voimakas virtaus ja sen ääni olivat jotain todella pysäyttävää. Turistimäärä oli myös suurempi kuin millään aikaisemmalla nähtävyydellä täällä kierrellessäni.

Sitten oli vuorossa Haukadalurin kuumien lähteiden alue jonka tunnetuin lähde on Geysir, joka kylläkin nukkuu tällä hetkellä mutta muutaman kymmenen metrin päässä sijaitseva "pikkuserkku" Strokkur purkautuu vesipatsaana ilmaan 5-10 minuutin välein. Yleisesti kuitenkin kaikki puhuvat Geysiristä.

Viimeisenä suuntasin syömään Efstidalurin maatilalle rakennettuun ravintolaan jossa tarjotaan tilan lihasta valmistettuja hampuriaisia ja maidosta valmistettua jäätelöä. Samalla kahvilasta ja navetasta voi katsella ikkunoista lehmien elämää pihattonavetassa ja ihailla vasikoita. Heillä on myös tarjoilla maatilamajoitusta ja hevosretkiä.

Ihana aurinkoinen päivä ja tarkenin hetken jopa t-paidassa, Pingvellir jäi minulta välistä kun olisi tullut turhan pitkä koukkaus.

Kuumat lähteet Secret Lagoonin takana

Itse lagooni joka on yksi isohko allas

Gullfoss

Geysir nukkuu

Strokkur purkautuessaan

Näkymät maatilan ravintolasta

Unohtumaton hevosvaellus

Ratsastimme tosiaan porukalla pisimmän reitin mitä turisteille täällä tarjotaan ja tarkistimme että se on ratsastuskelpoinen. Tätä 4h kestävää vaellusta johon kuuluu kahvi ja vohvelitauko puolivälissä myydään vain kokeneille ratsastajille sillä maasto on ajoittain haastavaa ja kaksi vilkasta tietä täytyy ylittää.

Aluksi ratsastimme tutulla rannalla ja kahlasimme jokien ja kosteikkojen läpi niitylle. Ylitimme asfalttitien ja ratsatimme pätkiä hiekkateillä. Järven halki kulki tie jossa oli vain hieman vettä ja laukkasimme koko pätkän vauhdikkaasti, aivan uskomaton kokemus.

Seuraavana siirryimme vuoristoon ja matkalla sinne täytyi avata muutama portti. Lampaita laidunsi kaikkialla ja ne uteliaina lähtivät usein seuramaan meitä. Ratsastimme pätkän jokea pitkin kallioiden välistä ja maisema oli kuin elokuvasta. Ylämäkiä ja alamäkiä sekä pienten jokien ylitystä useaan kertaan. Laavapellon ylitimme töltissä löysin ohjin ja epätasaisella alustalla hevoset säilyttivät taitavasti tasapainonsa. Islanninhevoset ovat todella ketteriä kun ovat syntyneet täällä vaihtelevassa ympäristössä ja lisäksi saavat elää laumoissa.

Loppureitti ratsastettiin nurmialueella päätien reunassa, hevoset eivät välittäneet autoista mutta muutamat pyöräilijät saivat ne hieman säpsähtämään. Kaiken kaikkiaan ovat kyllä todella rauhallisia luonteeltaan mutta osa erittäin nopeatempoisia liikkeissään. Ensimmäisenä kulkevaksi hevoseksi kaikki eivät sovellu mutta onneksi useampi kuitenkin. Luotettavaa johtajahevosta muut seuraavat nätisti.

Tämä on tähän mennessä mahtavin elämys mitä olen hevosharrastajana koskaan kokenut. Kuvat jäivät vähemmälle kun keskityin nauttimaan retkestä.

Ihania vasikoita

Eilen kävimme ratsastamassa porukalla pisimmän vaellusreitin joka oli aivan uskomattoman kaunis erilaisineen luonnonihmeineen ja olimme poissa noin 3,5h. Tällä aikaa tilan vanhin lehmä 12v oli poikinut laitumelle vasikan, hänen poikimistaan jännitettiin eniten ja ihanaa kun kaikki oli sujunut hyvin. Tiesimme että poikiminen tapahtuu lähipäivinä mutta että näin nopeasti, vasikka nousi jaloilleen kun ratsastimme laitumen ohi pihaan. Vaelluksen aikana myös hieho oli alkanut poikimaan mutta se oli onneksi karsinassa.

Otimme lehmät sisään ja tuore emä jäi vasikkansa kanssa laitumelle. Ajettiin lava-autolla laitumelle ja minä ja toinen avustaja istuttiin lavalla ja vasikka nostettiin sinne, ideana oli että emä seuraisi vasikkaa sisälle. No eipä seurannut eli vasikka heinille makaamaan emän parren eteen navetassa ja autolla ajamaan emä navettaan. Otti aikansa mutta saatiin omaan parteensa, turvallisuuden vuoksi emme menneet lähelle lehmää jalkaisin sillä saattavat olla agressiivisia juuri poikimisen jälkeen.

Tästä sitten hiehoa avustamaan, kiinnitettiin päästään karsinan parteen ja vetonarut kiinni vasikan jalkoihin. Emäntä kokeili asennon ja oli hieman normaalista poikkeava mutta onneksi oikenpäin. Vetoapua (metallinen härveli missä vinssi mihin köydet kiinnitettiin) käytettiin myös ja vasikka saatiin ulos elävänä.

Vanhimmalle lehmälle pistettiin kalsiumia ihon alle ja kaikki vasikat ja emät voivat tällä hetkellä hyvin. Hiehot saavat olla vasikoidensa toistaiseksi ja imettää ne sillä kaikki parret ovat täynnä. Vanhimman lehmän vasikka on sidottuna emän parteen ja makoilee heinissä emän edessä ja pulloruokimme alkuun kolme kertaa päivssä. Vasikka siirretään ryhmäkarsinaan kunnes se on tarpeeksi vahva. Vasikoiden napoja ei puhdisteta täällä ollenkaan. Suomessa toimitaan muutenkin todella paljon hygieenisemmin kuin täällä.

Pitkä päivä tänäänkin mutta monta upeaa kokemusta rikkaampana sai mennä nukkumaan.

2vrk vanha tyttö

2h vanha tyttö

Kiirettä, etenkin navetassa

Osa tilallisista on lomamatkalla ja täällä on ollut kiireinen ja tapahtumarikas viikko. Navetta on vanha ja juoma-automaattien veden virtauksessa on ollut haasteita. Välillä on pitänyt kulkea ämpärin kanssa juottamassa osa lypsettävistä lehmistä. Lisäksi pienkuormaajasta irtosi rengas eli heinäpaalien siirtely navetan sisällä tapahtuu nyt pelkän lihasvoiman avulla. Lehmät olivat hajoittaneet osan parresta eli laudasta naputtelimme väliaikaisia rakenteita. Vasikoiden juottoautomaatin yksi tutti vuoti eli meidän piti tyhjentää se ja korjata, siinä olikin melkoinen kurkottaminen ja työkalujen sovittelu mutta onnistuimme siinäkin kolmen naisen voimin.

Poikimiset ovat käynnissä ja ensimmäinen poikiminen jossa olin osallisena oli todella vaikea. Poikiminen etesi hitaasti ja lehmälle annettiin suuhun ruiskulla magnesiumia ja pistettiin neulalla ihon alle kalsiumia sillä se vaikutti vaisulta ja korvat olivat viileät. Viimein poikiminen alkoi edetä mutta hitaasti. Apuun hälyytettiin kokenut naapurin isäntä ja hän totesi että vasikka oli perätilassa ja jalat rungon alla. Pian oli myös selvää ettei vasikka ole enää elossa. Vasikan takajalat hän sai kaivettua esiin ja sitten narujen avulla kiskottua vasikan ulos mutta töitä sai tehdä tosissaan. Vasikka oli valtavan suuri ja tilan emäntä totesi ettei ole itsekkään koskaan ollut mukana tällaisessa poikimisessa missä tavallaan kaikki menee pieleen, onneksi emä näyttäisi nyt kuitenkin toipuvan.

Seuraavana poiki hieho ensimmäitä kertaa ja tämä vasikka syntyi onneksi elossa ja terveenä. Itse en ollut paikalla tässä poikimisessa. Vielä on toinen hieho ja tilan vanhin lehmä poikimatta ja niitä tarkkaillaan useamman kerran päivän aikana. Poikiminen saattaa käynnistyä niillä hetkenä minä hyvänsä. Parin päivän päästä isäntäkin onneksi palaa reissultaan sillä hänellä on eniten kokemusta poikimisista ja lisäksi pääsee korjaushommiin. Täällä on nyt onneksi ollut aurinkoista niin lehmät pääsevät laiduntamaan päiväksi ja siellä on vettä joessa tarjolla kokoajan. Jos sää jatkuu hyvänä alkavat lehmät olla yötä päivää ulkona eli otetaan sisälle vain lypsylle.

Tällä viikolla tehtiin myös mittalypsy ja otettiin maitonäytteet meijerille. Mittalypsy on helppo toteuttaa kun lypsimissä näkee jokaisen lehmän lypsyn päätteeksi kilomäärän paljonko maitoa on lypsetty. Maitoautonkuljettaja vei näytteet meijerille.

Nyt sään muuttuessa aurinkoisemmaksi ja hieman lämpimämmäksi hevosvaellusten kysyntä on kasvanut valtavasti. Olen ollut mukana avustamassa ratsastusretkillä ja ratsatanut yleensä viimeisenä. Suosituin on tunnin ratsastus mustalla hiekkarannalla ja täällä on rauhallisia hevosia myös aivan aloittelijoille. Pisimmät vaellukset ovat 4h ja niitä tarjotaan vain kokeneille ratsastajille. Huomenna meidän olisi tarkoitus lähteä koeratsastamaan työntekijöiden ja emännän kanssa tämä pitkä vaellusreitti sillä talven aikan luonto on saattanut muokaantua melkoisesti. Mukavaa vaihtelua arkeen. Toki jos poikimiset käynnistyvät niin suunnitelmat muuttuvat tai jos jotain muuta ihmeellistä ilmenee.

Minulla on enää viikko harjoittelua jäljellä ja sitten lomailen vielä islannissa muutaman päivän, aika on mennyt vauhdilla.

Hevoset hoidetaan aitaan kiinnitettynä

Kuumia lähteitä ja jäätiköitä

Vapaapäivinäni olen ajellut ympäri etelärannikkoa ihaillen mitä upeimpia luontokohteita. Nyt oli vuorossa kuumat lähteet ja lämmin joki Reykjadalurissa. Ensin oli edessä tunnin mittainen kävely upeissa vuoristomaisemissa ja paljon ylämäkeä.

Kuumien lähteiden veden sävyt ja lämpötilat vaihtelivat. Osa höyrysi ja osa kiehui, tuoksu muistutti pilaantunutta kanamunaa eli ei kovin mieluisaa. Joessa kylmä ja kuuma vesi sekoittuvat sopivasti jotta sinne voi istahtaa rentoutumaan. Alueelle oli rakennettu tasanteet ja suojaseinät vaatteiden vaihtoa varten ja jokeen laskeuduttiin muutama rappu alaspäin. Joki oli matala mutta virtaus voimakas, luonnon oma poreallas.

Matkan varrella pysähdyin Solheimajökull jäätikön reunalle kuvaamaan. Ilmastonmuutos uhkaa kuitenkin tätä pikkujäätikköä sillä sen pelätään sulavan kokonaan. Haaveissa olisi vielä päästä kävelylle itse jäätikölle mutta katsotaan riittääkö aika ja rahat. Jäätikölle ei ole mitään asiaa ilman opasta ja oikeanlaisia varusteita.

Vuoristomaisemaa

Kuumiä lähteitä

Liian kuumia kylpemiseen

Tätä tuoksua ei tule ikiävä

Ihana lämmin joki

Jäätikkövaellukset alkavat tästä

Heinä ja laitumet

Kaikki heinä viljellään tilalla itse ja käytetään omille eläimille. Pellot on juuri lannoitettu. Kaikki heinäpaalit ovat isoja ja muovitettuja ja ne siirretään traktorilla ja pienkuormaajalla. Osa paaleista on kosteampaa heinää kuin toiset ja naudat ja lampaat saavat sekä säilöheinää että esikuivattua. Hevoset syövät esikuivattua heinää. Perinteistä kuivaheinää ei ole lainkaan mutta esikuivattu on kuivahkoa heinää. Heinäpaalit on muovitettu erivärein jotta erottaa minkä tyyppistä heinää missäkin on. Täällä heinän koostumus on pehmeämpää eikä niin kortista mihin olen Suomessa tottunut. Heinän seassa näkyy myös enemmän luonnonkasveja eli ei ole niin vahvasti viljeltyä kuin Suomessa olettaisin. Täällä tilalla ei käytetä aperuokintaa. Heinänkorjuu määräytyy sään mukaan niinkuin Suomessakin.

Islannin ilmasto on haastava viljelyn kannalta mutta alkukantaiset eläimet ovat kaikki hyviä rehunkäyttäjiä ja laidunalaa on todella paljon eläimiä kohti. Laitumet ovat osittain luonnonlaitumia eli eivät lannoitettuja. Lisäksi lampaat laiduntavat osittain vuorten rinteillä, kiipeävät todella korkealle. Eläinten laidunlohkoja vaihdellaan pitkin kesää ja lisäksi heinää on tarjolla lehmille laitumen tarjoaman ravinnon lisäksi. Hevoset ja lampaat pärjäävät pelkällä laitumien tarjoamalla ravinnolla yleensä kesäkuusta alkaen. Laadukas heinä on kaikkien laiduntavien eläinten ruokinnan perusta. Kaikki lehmät saavat lisäksi samaa pellettiä ja poikiville lehmille annetaan ravintolisää tarpeen mukaan. Hevosilla ja lampailla on kivennäisnuolukivet.