Unohtumaton hevosvaellus

Ratsastimme tosiaan porukalla pisimmän reitin mitä turisteille täällä tarjotaan ja tarkistimme että se on ratsastuskelpoinen. Tätä 4h kestävää vaellusta johon kuuluu kahvi ja vohvelitauko puolivälissä myydään vain kokeneille ratsastajille sillä maasto on ajoittain haastavaa ja kaksi vilkasta tietä täytyy ylittää.

Aluksi ratsastimme tutulla rannalla ja kahlasimme jokien ja kosteikkojen läpi niitylle. Ylitimme asfalttitien ja ratsatimme pätkiä hiekkateillä. Järven halki kulki tie jossa oli vain hieman vettä ja laukkasimme koko pätkän vauhdikkaasti, aivan uskomaton kokemus.

Seuraavana siirryimme vuoristoon ja matkalla sinne täytyi avata muutama portti. Lampaita laidunsi kaikkialla ja ne uteliaina lähtivät usein seuramaan meitä. Ratsastimme pätkän jokea pitkin kallioiden välistä ja maisema oli kuin elokuvasta. Ylämäkiä ja alamäkiä sekä pienten jokien ylitystä useaan kertaan. Laavapellon ylitimme töltissä löysin ohjin ja epätasaisella alustalla hevoset säilyttivät taitavasti tasapainonsa. Islanninhevoset ovat todella ketteriä kun ovat syntyneet täällä vaihtelevassa ympäristössä ja lisäksi saavat elää laumoissa.

Loppureitti ratsastettiin nurmialueella päätien reunassa, hevoset eivät välittäneet autoista mutta muutamat pyöräilijät saivat ne hieman säpsähtämään. Kaiken kaikkiaan ovat kyllä todella rauhallisia luonteeltaan mutta osa erittäin nopeatempoisia liikkeissään. Ensimmäisenä kulkevaksi hevoseksi kaikki eivät sovellu mutta onneksi useampi kuitenkin. Luotettavaa johtajahevosta muut seuraavat nätisti.

Tämä on tähän mennessä mahtavin elämys mitä olen hevosharrastajana koskaan kokenut. Kuvat jäivät vähemmälle kun keskityin nauttimaan retkestä.

Kiirettä, etenkin navetassa

Osa tilallisista on lomamatkalla ja täällä on ollut kiireinen ja tapahtumarikas viikko. Navetta on vanha ja juoma-automaattien veden virtauksessa on ollut haasteita. Välillä on pitänyt kulkea ämpärin kanssa juottamassa osa lypsettävistä lehmistä. Lisäksi pienkuormaajasta irtosi rengas eli heinäpaalien siirtely navetan sisällä tapahtuu nyt pelkän lihasvoiman avulla. Lehmät olivat hajoittaneet osan parresta eli laudasta naputtelimme väliaikaisia rakenteita. Vasikoiden juottoautomaatin yksi tutti vuoti eli meidän piti tyhjentää se ja korjata, siinä olikin melkoinen kurkottaminen ja työkalujen sovittelu mutta onnistuimme siinäkin kolmen naisen voimin.

Poikimiset ovat käynnissä ja ensimmäinen poikiminen jossa olin osallisena oli todella vaikea. Poikiminen etesi hitaasti ja lehmälle annettiin suuhun ruiskulla magnesiumia ja pistettiin neulalla ihon alle kalsiumia sillä se vaikutti vaisulta ja korvat olivat viileät. Viimein poikiminen alkoi edetä mutta hitaasti. Apuun hälyytettiin kokenut naapurin isäntä ja hän totesi että vasikka oli perätilassa ja jalat rungon alla. Pian oli myös selvää ettei vasikka ole enää elossa. Vasikan takajalat hän sai kaivettua esiin ja sitten narujen avulla kiskottua vasikan ulos mutta töitä sai tehdä tosissaan. Vasikka oli valtavan suuri ja tilan emäntä totesi ettei ole itsekkään koskaan ollut mukana tällaisessa poikimisessa missä tavallaan kaikki menee pieleen, onneksi emä näyttäisi nyt kuitenkin toipuvan.

Seuraavana poiki hieho ensimmäitä kertaa ja tämä vasikka syntyi onneksi elossa ja terveenä. Itse en ollut paikalla tässä poikimisessa. Vielä on toinen hieho ja tilan vanhin lehmä poikimatta ja niitä tarkkaillaan useamman kerran päivän aikana. Poikiminen saattaa käynnistyä niillä hetkenä minä hyvänsä. Parin päivän päästä isäntäkin onneksi palaa reissultaan sillä hänellä on eniten kokemusta poikimisista ja lisäksi pääsee korjaushommiin. Täällä on nyt onneksi ollut aurinkoista niin lehmät pääsevät laiduntamaan päiväksi ja siellä on vettä joessa tarjolla kokoajan. Jos sää jatkuu hyvänä alkavat lehmät olla yötä päivää ulkona eli otetaan sisälle vain lypsylle.

Tällä viikolla tehtiin myös mittalypsy ja otettiin maitonäytteet meijerille. Mittalypsy on helppo toteuttaa kun lypsimissä näkee jokaisen lehmän lypsyn päätteeksi kilomäärän paljonko maitoa on lypsetty. Maitoautonkuljettaja vei näytteet meijerille.

Nyt sään muuttuessa aurinkoisemmaksi ja hieman lämpimämmäksi hevosvaellusten kysyntä on kasvanut valtavasti. Olen ollut mukana avustamassa ratsastusretkillä ja ratsatanut yleensä viimeisenä. Suosituin on tunnin ratsastus mustalla hiekkarannalla ja täällä on rauhallisia hevosia myös aivan aloittelijoille. Pisimmät vaellukset ovat 4h ja niitä tarjotaan vain kokeneille ratsastajille. Huomenna meidän olisi tarkoitus lähteä koeratsastamaan työntekijöiden ja emännän kanssa tämä pitkä vaellusreitti sillä talven aikan luonto on saattanut muokaantua melkoisesti. Mukavaa vaihtelua arkeen. Toki jos poikimiset käynnistyvät niin suunnitelmat muuttuvat tai jos jotain muuta ihmeellistä ilmenee.

Minulla on enää viikko harjoittelua jäljellä ja sitten lomailen vielä islannissa muutaman päivän, aika on mennyt vauhdilla.

Hevoset hoidetaan aitaan kiinnitettynä