Aluksi ratsastimme tutulla rannalla ja kahlasimme jokien ja kosteikkojen läpi niitylle. Ylitimme asfalttitien ja ratsatimme pätkiä hiekkateillä. Järven halki kulki tie jossa oli vain hieman vettä ja laukkasimme koko pätkän vauhdikkaasti, aivan uskomaton kokemus.
Seuraavana siirryimme vuoristoon ja matkalla sinne täytyi avata muutama portti. Lampaita laidunsi kaikkialla ja ne uteliaina lähtivät usein seuramaan meitä. Ratsastimme pätkän jokea pitkin kallioiden välistä ja maisema oli kuin elokuvasta. Ylämäkiä ja alamäkiä sekä pienten jokien ylitystä useaan kertaan. Laavapellon ylitimme töltissä löysin ohjin ja epätasaisella alustalla hevoset säilyttivät taitavasti tasapainonsa. Islanninhevoset ovat todella ketteriä kun ovat syntyneet täällä vaihtelevassa ympäristössä ja lisäksi saavat elää laumoissa.
Loppureitti ratsastettiin nurmialueella päätien reunassa, hevoset eivät välittäneet autoista mutta muutamat pyöräilijät saivat ne hieman säpsähtämään. Kaiken kaikkiaan ovat kyllä todella rauhallisia luonteeltaan mutta osa erittäin nopeatempoisia liikkeissään. Ensimmäisenä kulkevaksi hevoseksi kaikki eivät sovellu mutta onneksi useampi kuitenkin. Luotettavaa johtajahevosta muut seuraavat nätisti.
Tämä on tähän mennessä mahtavin elämys mitä olen hevosharrastajana koskaan kokenut. Kuvat jäivät vähemmälle kun keskityin nauttimaan retkestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti