Turismi, uhka vai mahdollisuus

Täällä tilalla on 7 vuokramökkiä turisteille ja ne ovat lähes ympäri vuoden varattuina. Olen kiinnittänyt huomiota että täällä lähellä päätietä sijaitsevissa taloissa on lähes kaikissa majoitustoimintaa. Silti Islannissa on kesä-elokuussa suurimman turistisesongin aikana ongelmana majapaikkojen riittämättömyys. Lisää majoitustiloja rakennetaan koko ajan ja maan talous jatkaa nousuaan. Erilaiset aktiviteetit myyvät itse itseään uskomattomissa maisemissa, ravintoloiden määrä on nousussa ja villapaita kauppa käy kuumana.

Turismi on huipussaan mutta sillä on myös omat varjopuolensa sillä saaren ainutlaatuinen luonto kärsii valtavasta ihmismäärästä. Ongelmana ovat ennen kaikkea ihmiset jotka eivät noudata annettuja ohjeita ja liiku luonnossa merkityillä alueilla vaan poikkeavat reiteiltä tuhoten haurasta kasvillisuutta ja maaperää. Osa luontokohteista on jouduttu sulkemaan. Valitettavasti osa on saanut kokea luonnon vahvuuden ajauduttuaan aaltoihin tai pudottuaan jäätiköltä ja näistä ei ole valitettavasti ollut paluuta. Ohjeistukset ovat kyllä olleet erittäin selkeät mutta kaikki eivät epäonnekseen niitä noudata.

Islantilaiset ovat myös osittain ärsyyntyneet kun osa turisteista ei kunnioita toisten yksityisyyttä ja saattavat tallustaa kuvaamaan yksityisalueille tai pahimmassa tapauksessa käyttävät pihaa wc:nä. Laiduntavien eläinten joukkoon myös mennään kuvaamaan lupaa kysymättä mikä saattaa aiheuttaa jopa vaaratilanteita.

Monet turistit vuokraavat auton ja liikennekulttuuri on erilainen ympäri maailman ja vaarallisia ohituksia näkee valitettavan usein tuolla saarta kiertävällä ykköstiellä mikä on ainut asfalttitie koko saarella. Leirytyminen on jouduttu kieltämään kyltein lähes kaikkialla muualla kuin leirintäalueella sillä ihmiset ovat harrastaneet tätäkin liian usein. Autoa tankatessa pitää varautua odottaman sillä huoltoasemat ovat erittäin ruuhkautuneita, suurinosa turisteista vuokraa auton ja lisäksi islantilaiset liikkuvat paljon autoilla. Julkinen liikenne on todella suppea.

Itse olen ainakin toistaiseksi saanut erittäin hyvää palvelua kaupassa ja huoltoasemalla asioidessani. Islantilaiset puhuvat myös erittäin hyvää englantia ja ovat ystävällisiä.

Sää muuttuu sekunneissa

Ajattelin ettei sopeutuminen Islannin säähän olisi kovin vaikeaa. Suomessa kuitenkin on karaistunut melkein kaikkeen mahdolliseen mutta olin väärässä. Ensinnäkin tuuli on aivan mahdoton ja kyllä tähän mennessä ei ole ollut päivääkään ilman kovaa tuulta. Aamulla aurinko paistoi ja taivas oli kirkas mutta ei mennyt kauaa kun vettä satoi kaatamalla. Raekuuroja on satanut myös päivittäin. Ukkoset ovat kuitenkin kuulemma melko harvinaisia.

Tämä Vikin alue on sään puolesta Islannin haastavin alue, ilmeisesti meren virtaukset ja vuoristo yhdessä aiheuttavat sateisen ilmaston. Lämpötila on ollut +5 asteen molemmin puolin, heinäkuussakin esimerkiksi Reykjavikin keskilämpötila on vain +11 astetta. Mutta eipä tänne aurinkoa tultu ottamaan vaan työssäoppimaan ja paljon olen uutta oppinutkin.

Islannin luontoon kuuluvat myös maanjäristykset, vulkaaninen aktiivisuus, lumivyöryt sekä jäätikköjokitulvat. Saari on yksi maailman vulkaanisesti aktiivisimmista ja vuonna 2010 Eyjafjöll-tulivuori purkautuessaan syöksi tuhkaa yli 8km korkeuteen pysäyttäen lentoliikenteen useaksi päiväksi Euroopassa. Tämä nosti Islannin useiden ihmisten tietoisuuteen ja turismi lisääntyi sen myötä kovasti eikä loppua näy. Täällä lähettyvillä n.25km päässä Myrdalsjökull jäätikön alla sijaitsee tulivuori Katla jonka purkautumista pelätään tapahtuvaksi lähivuosina. Sitä tarkkaillaan jatkuvasti sillä sen aiheuttama jäätikkövesitulva saattaisi peittää valtavia alueita alleen. Siispä en valita enempää tuulesta, sateesta ja muista niin kauan kunhan tulivuoret eivät purkautuisi.

Säähän on myös pukeutumiskysymys vai miten se nyt sanotaankaan. Itselläni on täysin vedenpitävät takki ja housut mukana mutta töitä tehdessä ne hiostavat niin kovasti että alla olevat vaatteet kastuvat aivan läpimäräksi. Toisaalta kun puet ei vedenpitävät vaatteet niin navetassa läträtään veden kanssa melko paljon niin jossain vaiheessa nekin ovat märät ja sitten hetki pihalla jäätävässä tuulessa niin ei hyvä yhdistelmä. Onnistuin siis tietenkin vilustuttamaan itseni ja teetä ja kurkkupastilleja kuluukin melko paljon päivittäin.

Säästä huolimatta ei tätä maata voi kuin rakastaa, tämä luonto on vaan niin uskomattoman kaunis omalla karulla tavallaan. Välillä mietin olenko enään samalla planeetalla...