Navetta rutiinit

Aamunavetta alkaa klo 7-8.30 välillä ja iltanavetta klo 16-17.30. Maitoauto käy maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ja silloin aamunavetta alkaa klo 7 koska lehmät on oltava lypsettyinä klo 9. Ensimmäisenä aamulla lypsylehmille ja pikku vasikoille jaetaan pelletit ja tarkistetaan että vasikoilla on heinää sekä maitosekoitusta juottoautomaatissa jota "Nannyksi" myös kutsutaan. Sama toistetaan iltanavetassa.

Lypsykonejärjestelmä on vanhempaa mallia ja käytössä on putkilypsykone. Jokaisessa lypsimessä on automaattinen lypsimen irroitus mikä nopeuttaa työskentelyä. Lypsimiä on käytössä neljä kappaletta ja lypsettäviä lehmiä 44. Aina ennen lypsyä lypsykone laitetaan esipesulle ja samalla valmistellaan pyyhkeet valmiiksi utareiden pesua varten. Ennen lypsyn aloittamista lannat siivotaan parsilta ja käytävältä ja tarkistetaan lantakoneiden toimivuus. Lypsykoneisto esipesun jälkeen lypsyvalmiiksi ja eikun lypsämään.

Täällä ei oteta alkusuihkeita ollenkaan ennen lypsyä. Lisäksi utareet puhdistettaan valmiiksi ja välillä saattaa mennä kymmeniä minuutteja puhdistuksesta ennenkuin varsinainen lypsin kiinnitetään utareisiin. Vedinkastoa ei myöskään käytetä lysyn jälkeen vaan tarpeen mukaan hoitavaa vaseliinia.

Lehmät laiduntavat lypsyjen välissä ja ovat yön navetassa jolloin iltaisin jaetaan myös heinää ruokintapöydille, pienkuormaajalla tuodaan muutama kasa sisälle navettaan ja niistä levitetään talikolla heinää kaikille. Navetassa kaikilla on vesiautomaatit ja niiden toimivuus tarkistetaan päivittäin.

Lypsyn jälkeen kone tyhjennetään maidosta alipaineen ja tulpan avulla ja sen jälkeen pestään huolella koko putkisto ja koneet. Pyyhkeet laitetaan desinfiointiin. Karjakeittiön lattiaa ei varsinaisesti pestä vaan suurimmat liat huuhdotaan vesiletkulla. Saappaille ei ole omaa pesupistettä ja samoissa vaatteissa liikutaan tilan muissakin eläinrakennuksissa.

Kanat, lampaat, kanit ja nuorkarja ruokitaan ja vedet vaihdetaan kaksi kertaa päivässä. Sisällä olevien hiehojen karsina siivotaan lannasta kaksi kertaa päivässä. Hevoset ja muut laiduntavat eläimet juovat joesta ja lisäksi heinää viedään niille paaleittain traktorilla. Lampaat ja lehmät ovat korvamerkittyjä myös Islannissa ja annetuista lääkkeistä pidetään kirjaa. Koska maa ei kuulu Euroopan Unioniin ei tuotantotiloilla työskentely ole läheskään niin tarkkaa mihin Suomessa olen tottunut vaikka yhtäläisyyksiä toki on paljon.

Lypsykoneistoa

Lypsimen irroittaja toimii mittarin maitolukeman perusteella

Lypsinten latausteline

Päävalikko

Navetan käytävä

Ratsastamaan, vihdoinkin!

Eilen pääsin vihdoinkin kiipeämään hevosen selkään sillä ajatuksissa se on ollut jo heti tilalle saavuttua. Islanninhevosista minulla on jonkin verran aikaisempaa kokemusta ja hevostellut olen enemmän ja vähemmän lähes koko ikäni.

Haimme hevoset laitumelta ja sidoimme ne aitaan kiinni ja harjasimme ja satuloimme. Täällä kun ei ole varsinaista tallia hevosille vaan ainoastaan varusteille, hevoset elävät kesät ja talvet laumassa laitumella. Heinää viedään laitumelle lisäksi kesälläkin ja vettä juovat joesta.

Suuntasimme tilan emännän ja yhden työntekijän kanssa ratsujemme kanssa läheiselle rannalle. En ole koskaan aikaisemmin ratsastanut rannalla ja täytyy todeta että kyllä on ikimuistoisin ratsastus tähän mennessä. Ylitimme jokia ja nousimme rannalta ruohotasangoille laukkaamaan. Tuuli humisi korvissa ja meri pauhasi. Hevoset olivat melko energisia sillä niitä ei ole talvikaudella juuri liikutettu, turistisesonki on juuri alkamassa ja huomenna kengittäjä katsoo hevosten kaviot kuntoon ja koitamme liikuttaa niitä säännöllisesti jotta saavat hieman pohjakuntoa.

Islanninhevoset ovat pienikokoisia mutta vahvoja. Niillä on käynnin, ravin ja laukan lisäksi kaksi omaa askellajia töltti ja passi. Islanninhevosia löytyy kaikissa mahdollisisssa väreissä ja ne ovat rodulle sallittuja. Tietyiltä hevosroduilta kun kielletään jalostuksellisesti jotkin värit. Rotua jalostetaan myös muualla maailmassa kuten meillä Suomessa. Islanninhevoset elävät usein jopa 30 vuotiaiksi ja niiden käyttöikä ratsastuksessa on pidempi kuin hevosilla tavallisesti.

Saan ratsastaa vapaa-ajallani niin paljon kun huvittaa joten jatkossakin suuntaan varmasti rannalle.

Ratsunani islaninhevosruuna Frosti 17v

Sää muuttuu sekunneissa

Ajattelin ettei sopeutuminen Islannin säähän olisi kovin vaikeaa. Suomessa kuitenkin on karaistunut melkein kaikkeen mahdolliseen mutta olin väärässä. Ensinnäkin tuuli on aivan mahdoton ja kyllä tähän mennessä ei ole ollut päivääkään ilman kovaa tuulta. Aamulla aurinko paistoi ja taivas oli kirkas mutta ei mennyt kauaa kun vettä satoi kaatamalla. Raekuuroja on satanut myös päivittäin. Ukkoset ovat kuitenkin kuulemma melko harvinaisia.

Tämä Vikin alue on sään puolesta Islannin haastavin alue, ilmeisesti meren virtaukset ja vuoristo yhdessä aiheuttavat sateisen ilmaston. Lämpötila on ollut +5 asteen molemmin puolin, heinäkuussakin esimerkiksi Reykjavikin keskilämpötila on vain +11 astetta. Mutta eipä tänne aurinkoa tultu ottamaan vaan työssäoppimaan ja paljon olen uutta oppinutkin.

Islannin luontoon kuuluvat myös maanjäristykset, vulkaaninen aktiivisuus, lumivyöryt sekä jäätikköjokitulvat. Saari on yksi maailman vulkaanisesti aktiivisimmista ja vuonna 2010 Eyjafjöll-tulivuori purkautuessaan syöksi tuhkaa yli 8km korkeuteen pysäyttäen lentoliikenteen useaksi päiväksi Euroopassa. Tämä nosti Islannin useiden ihmisten tietoisuuteen ja turismi lisääntyi sen myötä kovasti eikä loppua näy. Täällä lähettyvillä n.25km päässä Myrdalsjökull jäätikön alla sijaitsee tulivuori Katla jonka purkautumista pelätään tapahtuvaksi lähivuosina. Sitä tarkkaillaan jatkuvasti sillä sen aiheuttama jäätikkövesitulva saattaisi peittää valtavia alueita alleen. Siispä en valita enempää tuulesta, sateesta ja muista niin kauan kunhan tulivuoret eivät purkautuisi.

Säähän on myös pukeutumiskysymys vai miten se nyt sanotaankaan. Itselläni on täysin vedenpitävät takki ja housut mukana mutta töitä tehdessä ne hiostavat niin kovasti että alla olevat vaatteet kastuvat aivan läpimäräksi. Toisaalta kun puet ei vedenpitävät vaatteet niin navetassa läträtään veden kanssa melko paljon niin jossain vaiheessa nekin ovat märät ja sitten hetki pihalla jäätävässä tuulessa niin ei hyvä yhdistelmä. Onnistuin siis tietenkin vilustuttamaan itseni ja teetä ja kurkkupastilleja kuluukin melko paljon päivittäin.

Säästä huolimatta ei tätä maata voi kuin rakastaa, tämä luonto on vaan niin uskomattoman kaunis omalla karulla tavallaan. Välillä mietin olenko enään samalla planeetalla...

 

DAY OFF - ensimmänen vapaapäivä

Tällä tilalla ei todellakaan joudu tekemään ylipitkiä työpäiviä ja lisäksi viikkoon kuuluu kaksi vapaapäivää, minulla se oli ensimmäinen tänään. Me saamme lainata tilan vanhaa maasturia veloituksetta kunhan maksamme dieselin itse. Tapana on että tankki on aina puolillaan kun auton ottaa käyttöönsä ja yhtälailla kun sen palauttaa.

Suuntasin autolla ensin Vikin keskustaan missä on yksi ruokakauppa, huoltoasema, vaateliike ja pari ravintolaa sekä hotelleja ja majataloja. Ruokakaupassa ostokset ovat aikalailla Suomen hinnoissa. Vaateketju Icewear Iceland tehdas ja myymälä sijaitsevat kylässä ja siellä oli laaja valikoima villaneuleita, toivottavasti matkabudjetti riittää sellaisen hankintaan myöhemmin.

Sää oli tänäänkin todella tuulinen ja sateinen mutta suuntasin siitä huolimatta seuraavaksi Skogafossin vesiputoukselle minne ajaa noin puoli tuntia. Putouksella ei ollut valtavaa turistitungosta ja hyvä niin. Islannin luonto jaksaa ihastuttaa joka päivä ja tämä vesiputous oli tavattoman upea. Kuvat puhukoon puolestaan. Videosta en mene takuuseen aukeaako.

Karkailevat lampaat ja pikku karitsat

Tänään aamulla herätessäni huomasin laiduntavia lampaita kylpyhuoneen ikkunasta. Hetken pohdittuani tajusin ettei tuolla laitumella ole kyllä aitoja eli lampaat olivat karanneet. Tämä on ilmeisesti kovin yleistä ja saa tilallisten verenpaineen nousemaan huippuunsa melko pian. Viimeksi eilen illallisella huomasimme lampaan ikkunan alla ja isäntä ampaisi perään ja lammas paineli täysillä karkuun.

Päätin laittaa viestiä tilan emännälle ja valmistauduin lähtemään avuksi. Aamu navettaan oli vielä tovi aikaa ja en saanut vastausta viestiini niin hain ämpäriin hieman pellettiä ja ajattelin houkutella karkurit sen avulla takaisin aidatulle laitumelle. Lampaat karitsoineen sinkosivat kuitenkin vauhdilla karkuun kun lähestyin niitä ja osa livahti aidan alta takaisin paljastaen samalla yhden pakoreittinsä ja osa katosi vaan kauemmaksi. Eivät siis ole olleet kovin persoja ruoalle ja arkoja ihmisiä kohtaan. Jäin odottamaan että muut heräävät ja isäntä kävi avaamassa portin laitumelle jotta menisivät sinne takaisin. Mietin vaan mielessäni että entä jos koko muu lauma lähteekin portista pihalle mutta näin ei onneksi käynyt ja kaikki saatiin taas takaisin aitaukseen ainakin hetkeksi.

Tilalla asuu noin 40 Islannin lammasta karitsoineen mikä on pieni määrä lampaita. Islannissahan on nimittäin lampaita huomattavasti enemmän kuin ihmisiä. Viime yönä tällä tilalla syntyivät kevään viimeiset karitsat ja ovat kyllä niin mahdottoman söpöjä, tämä kyseinen uuhi synnytti kolme mustaa karitsaa kun yleensä synnyttävät kaksi. Rotuna Islannin lammas muistuttaa jonkin verran Suomen lammasta, ne ovat lyhythäntäisiä ja yleensä valkoisia mutta mustia, ruskeita ja harmaita värejä esiintyy myös. Nämä lampaat on keritty hetki sitten joten villanlaatua en pääse tarkastelemaan sen enempää. Etsin tietoa rodusta niin alus ja päällysvilla antavat lampaalle kunnon suojan haastaviin sääolosuhteisiin ja villa on pidempää kuin Suomen lampaalla eikä niin kihara vaan suorempi. Islantilainen lampaanvillaneule on lisäksi klassikko ja aidoimmillaan se on jonkun itse käsin kutoma.

Osaa karitsoista pulloruokitaan koska niiden emät eivät tuota tarpeeksi maitoa. Tämä on kaikista ihanin työtehtävä tällä hetkellä minun mielestäni. Karitsat pääsevät ulkoilemaan jo muutaman viikon ikäisinä laitumille mutta niillä on kokoajan kulku sisätiloihin elleivät sitten ole karkuteillä. Kuivaheinää on lisäksi tarjolla sillä laitumet eivät vielä ole kovin rehevässä kunnossa. Islannissa lampaat laiduntavat yleensä kesät vapaina ja syksyllä ne kootaan hevosten ja koirien avulla yhteen ja erotellaan pidettäviin ja teurastettaviin. Talvet lampaat pidetään sisätiloissa. Autoillessa lampaita tulee varoa sillä laumaeläiminä ne eivät tajua väistää autoja itse muita seuratessaan.

Islantilainen villapaita eli lopapeysa

Valmiina pulloruokintaan

Tilan tavoille oppimista

Heti saavuttuani tilalle osallistuin iltanavettaan ja katsoin hetken kun muut työskentelivät ja sitten tilan isäntä selitti nopeasti lypsykoneen käytön ja sain jatkaa lypsämistä muiden mukana. Minulla ei ole aiempaa kokemusta navettatyöskentelystä kuin kolme päivää kouluni opetusnavetassa. Melko pian lypsyrutiinit palasivat onneksi mieleeni ja suoriuduin ensimmäisestä iltanavetasta mielestäni hyvin. Lisäksi juotin karitsoja tuttipullosta sekä ruokin muutkin eläimet. Ihmiset ovat ystävällisiä ja neuvovat heti kun tarvetta.

Jonkin verran asioita tehtiin samalla tavalla kuin koululla oli opetettu mutta täällä työskentely ei ollut aivan yhtä hygieenistä eivätkä tilat niin siistit mihin olen tottunut. Eläimet ovat kuitenkin hyvässä kunnossa. Tämä tila on erittäin vanha ja uutta navetan laajennusosaa rakennetaan parhaillaan. Islannissa parsinavetat ovat tulevaisuudessa kielettyjä ja tilan navettaa ollaan muuttamassa pihattonavetaksi.

Tilalla on 40 lypsävää lehmää parsinavetassa ja lisäksi nuorkarjaa ja vasikoita. Kaikki lehmät ovat Islannin alkuperäiskarjaa ja itseasiassa kaukaista sukua Lapin lehmälle. Ulkonäöltään ne muistuttavat mielestäni suomalaisia rotuja mutta värit vaihtelevat tiikerinkirjavista ja harmaista aina perinteisiin ruskean sävyihin. Lampaita on 40 ja karitsoja on vielä 3 syntymättä. Islanninhevosia on 22 joista suurinosa toimii vaellusratsuina turisteille, hevoset laiduntavat kesät ja ovat myös talvet ulkona ja tallirakennusta ei ole lainkaan. Lisäkis tilalla on pieni kotikanala ja 8 kania sekä kaksi koiraa. Maata tilalla on yhteensä 600ha ja heinä viljellään itse, säilöä ja kuivaheinää. Eläimillä on valtavasti laiduntilaa ja upea musta hiekkaranta ja meri ovat 5 minuutin kävelymatkan päässä.

Olen osallistunut eilen ja tänään sekä aamu että iltanavettaan ja lypsimien laitto rupeaa sujumaan kerta kerralta paremmin. Tänään osallistuin lisäksi paalien siirtoon laitumille mutta en kuitenkaan ajanut traktoria itse. Niillä kuljetaankin aikamoisia nousuja ja laskuja sekä kapeita siltoja pitkin. Lisäksi osallistuin navetan kunnostustöihin ja tehtäväni oli purkaa vanhaa kostunutta seinää, välineenä sorkkarauta ja raaka lihasvoima. Muutamat laudat olivat niin tiukassa että jouduin pyytämään apua vahvemmilta.

Sää on kyllä erittäin mielenkiintoinen sillä se nimittäin vaihtuu hetkessä ilmiöstä toiseen. Kaikki muu on jo koettu paitsi ukkonen ja hellelukemat. Tuuli on todella voimakas ja raekuuroja on tullut usein ja ne kyllä sattuvat jos kasvoihin osuvat sillä satavat sellaisella voimalla. Sumua, sadetta ja aurinkoa vaihdellen. Islannin ympäri kulkee yksi asfalttitie ja osia siitä joudutaan ajoittain sulkemaan juurikin kovan tuulen takia sillä autot saattavat lentää tuulen mukana pois ajoradalta. Tuulen puuskan sattuessa laitumilla omalle kohdalle olen usein miettinyt lähdenköhän lentoon sillä niin voimakkaita ne ovat.

Tila

Täällä asuvat lampaat, kanit ja osa nuorkarjasta

Kanala

Islannin lehmiä

Karitsat pääsevät emiensä kanssa ulkoilemaan jo pieninä

Islanninhevosia 

Vasikat

Lypsylehmät parsinavetassa

Ensimmäinen päivä Islannissa

Opiskelen Hyriassa monimuotokoulutuksena eläintenhoitajaksi(maatalouden perustutkinto) toista vuotta. Koulutuksen ja Erasmus-ohjelman myötä minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä työharjoitteluun ulkomaille ja täällä sitä nyt ollaan Islannissa.

Eilinen päivä kului suurimmaksi osaksi matkustamiseen. Aamulla puoli 5 starttasin bussilla kohti lentokenttää ja lento Islantiin kesti reilut 3h. Keflavikin kentältä otin taas bussin maan pääkaupunkiin Reykjavikiin. Jätin matkalaukun säilöön bussiasemalle ja ehdin kierrellä kävellen 2 tuntia keskustassa. Säätietojen perusteella olin varautunut sateeseen mutta positiivinen yllätys olikin aurinkoinen sää.

Pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen nappasin laukun ja suuntasin paikallisbussilla kaupungin toiselle bussiasemalle josta otin bussin kohti Vikin kylää. Matkalla bussia vaihdetttiin vielä pariin otteseen mutta perille päästiin. Minua tultiin hakemaan autolla tilallisten toimesta ja suuntasimme kohti tilaa. Minulla on oma huone käytössäni ja jaettu kylpyhuone ja keittiö. Suuntasin heti laukun purettuani avuksi iltanavettaan ja kiersimme tilan eläimet läpi. Seuraava postaus tilata kunhan ehdin oppia hieman talon tavoille :)

Muutamia kuvia Reykjavikista:

Hallgrimurin kirkko

Upeat maisemat

Värikkäitä peltitaloja

Katutaidetta